Joutsen, joka unohti osaavansa lentää.

Paksut siivet surkastuneina valuivat pitkin maata.

Laahasi, laahasi yksinäistä kuormaa. Kaksi jalkaa.

Unohti, että oli elämä.

Istui lähelleni ja kertoi ajasta

jolloin järvissä oli ollut vettä juoda,

jolloin kalat lauloivat niin kuin linnut,

jolloin puissa soitti sävelmiä pieninkin havunneulanen.

Se joutsen katsoi minua ja sanoi

järven rannalla seisoit ja katselit kun uin.

Kunnes unohdit, että uin ja kävelit pois.

Joutsenen lampi. Kaukana minusta.

Siellä metsän sisällä minne en enää ehdi.

Siellä joutsen yksin ui, ui, ui, ui, ui, ui.

Tuli talvi,

joutsen ui,

särkyi jää ja joutsen ui

jään siruissa.

Taivas, jossa pilvet painuivat peittelemään puut,

katosi

ja kertoi ei ole ilmaa, jossa lentää.

Siis ui.

28.11.1999